K:n blogi: Ruokacorneri

Jos olet joskus ihmetellyt, mistä Tallinnan kasinon spaghettiannokset tulevat keskellä yötä, niin minulla, K, on siihen vastaus. Sinun lautasellesi kauneimmin lasketeltu höyryävä annos tulee purkista ”Maailmaköök Spaghetti Carbonara”, jos se on carbonara. Kyseessä on annos käsityönä valmistettua savupekonia hiukan valkosipulia sisältävä annos spaghettia kermakastikkeessa. Herkullista! Ja onhan se maistuvaa. Kuulemma pestokana on parempi annos, mutten ole vielä maistanut. Spaghetti bolognese aikanaan oli vähän hirveä.

Mistä on kyse K:n ruokacornerissa? Olen kertonut vuosien mittaan paljon ruoasta, koska se on lähellä sydäntäni. Mahassa, siis. Tällä kertaa minulla ei ole Tallinnassa omaa keittiötä, vaan olen ravintoloiden ja muiden eväiden varassa. Siksi saatan tietää nyt hieman tavallistakin enemmän kasinon ruoista. Ne pitsalätyt ovat hieman samanlaisia kuin kuvan tuote. Molemmissa on paljon vehnästä saatavaa hiilihydraattia ja tukena rasvaa. Eihän siitä voi olla pitämättä tiettyyn rajaan asti. Ihmisen makuaisti on kuitenkin niin jalostunut, että kasinoltakin on saatavissa esimerkiksi liha- ja juustolajitelmia. Joku voi elää niilläkin. Ehkä juoman tukemana.

Juomien joukossa vodkassa on erottuvuutta: mieto, maltillinen maku pehmentää ryytynyttäkin suuta ja hulahtaa kehoon ihanana lämpönä. Tämä ei ole kehotus juoda alkoholia; tämä on oman kokemuksen subjektiivinen kokemus. Minulle, K:lle, tarjottiin pokeripöydässä vodka, ja minä join sen halulla maljapuheen kera. Edullinen, maukas juoma.

Kasinon edessä kököttävän grillivaunun valikoiman kruunu lienee smash burger. Sijoittelemme sen kuitenkin ironisiin lainausmerkkeihin: ”smash burger”. Ei se ole smashia nähnytkään. Tai tätä mieltä ovat suomalaiset kommentoijamme suoraan grillivaunulta. Itse hampurilainen on kyllä maukas kelvollisella sämpylällä, lihaa on riittävästi ja kastike maistuu suussa mukavalta. Annos on riittävä, ja siinä on rasvaa. Mitä muuta voi toivoa, kun siinä on juustoakin? No smash burger on määritelmällisesti hyvin ohuiden pihvien hampurilainen, eli tuossa hampurilaisessa oleva lihamäärä kuuluisi ehkä kahteen ohueen pihviin, jotka voisi sitten toki laittaa samaan hampurilaiseen. Joku voisi sanoa että sama asia. Mutta tosiasia on, että paistopinnan määrä on paistamisessa ihan iisisti arvo itsessään. Ruoka paistetaan nimenomana paistopinnan saamiseksi, ja smashin ideassa saadaan vähäiseen määrään paljon paistetta. Ja sitten on varmaan jotain muita määritelmiä, joista asiantuntijat voivat kiistellä, mutta peruskoulutuksella perustieto.

Painotan vielä, että grillivaunun smash burger on hyvänmakuinen, ja niin kuuluu olevan kanahampurilainenkin. Hinnoittelu on yläkanttiin, mutta sillai kai sano sillankaide tai jotain muuta porilaista tähän väliin.

Porilainen onkin sitten oma tarinansa, mutta sen osalta joudumme ehkä odottamaan Porissa järjestettävää pokeriturnausta. Suosittelen Meri-Poria. Hieman virolaisten pokerintäyteisten suvijuhlien tapaan. Niistä ei kuulemma saa kertoa täällä, koska niihin liittyy ulkomaisia pelinjärjestäjiä, joiden mahdollisista hairahduksista markkinoimaan Suomeen ei tiedetä tai ainakaan muisteta tai joku unohti julkistaa uhkasakon tai tuomion.

Kuka näitä kaikkia muistaa.

Koska olen kirjoittanut virolaisesta ruoasta useasti aiemmin, annan vain yhden suosituksen: perunasalaatti. Sitä voi lusikoida kadulla suuhunsa, sitä voi syödä lounaaksi, se on virolainen perusruoka. Sitä on tarjolla kasinon alakerrassakin noin viiden euron maissa lusikoitavaan hintaan. Kokeilkaa purkillista. Ottakaa kylkeen Saku. Nauttikaa perunan syvästä mausta, jota tukee öljyn ja munan pyhä liitto. Ja kyllä, annos ei ole edes lihaton, harmittavaa kyllä. Possu on ystävä.

Joku päivä possuja voimme olla me.