K:n blogi: Märkänä paistin tuopista – ”Pir pääs kii”

Pienen otannan perusteella turnauspelaajat ovat niin pumpulissa kasvaneita, että heidän elämänkokemukseensa ei kuulu pokerin pelaaminen tuntikausia märissä vaatteissa sen jälkeen, kun pöydän isoin valas on töninyt kaikki juomansa heron syliin toisen kerran sinä iltana.

Saatan liioitella niin otantaa, turnauspelaajan syvintä olemusta kuin märän tunnettakin. Mutta missä on se itseään kunnioittava pokerinpelaaja, joka lähtee käteispöydästä maksavan asiakkaan tarjoamien vuoden tienestien luota kotiin suihkuun ja nukahtamaan pyörivän pesukoneen unettavaan ääneen?

Ehkä se vuoden massit häviävä paisti olet juuri sinä, lukijani, kaltaiseni, mutta silti minä, K, olen nyt ainoana suomalaisena koskaan tullut kastelluksi eräässä Tallinnan tasokkaimmista pokeriturnauksista. Tosin kastelijana oli tarjoilija eikä valas, eikä tapahtunut kiinnostanut edes häntä. Jouduin nostamaan turnauksen keskeltä meteliä, mutta ensin nostin kaadetun olutlasini lattialta, sitten perseeni märästä penkistä, ja pelasin jaon loppuun Kings of Tallinnassa.

Vaan ei siinä kaikki.

Saman illan käteispeleissä, kun olin hieman kuivunut, ruotsalainen paisti vihdoin kaatoi oluensa syliini. Olympic Park Casinon käteisen varsinaiset perinteiset tarjoilupöydät ovat varsin korkeat, ja sellaisen päältä olut kaatui mainiosti suomalaisen päälle. Kokeneiden ammattilaisten ilmeet eivät värähtäneet: jakaja jakoi, kolme flooria istui. Mutta ruotsalainen on ruotsalainen, joten vahingon aiheuttaja kiisi jopa ääntä nopeammin noutamaan uuden tuolin ja tarjosi sen minulle.

Asiakkaille ei ole tapana huomauttaa virheistä, joten pidin pääni kiinni kuten Porissa kuuluu. Toki olimme Tallinnassa. Siispä ketään muuta kuin ruotsalaista ei kiinnostanut, eikä ruotsalaistakaan hetkeä pidempää. Attention span of a hen.

Ruotsalainen asiakas tuo uuden tuolin, siitä voidaan muodostaa sääntö, sen sijaan pääsääntönä henkilökunta häipyy paikalta. Koska kävin kuitenkin sanomassa, että juomaa on kaatunut, pöytä siirrettiin pois. Kasinon kokolattiamatto imi nesteet kuin se olisi suorittanut tehtäväänsä.

Käteispöydästä pääsin miestenhuoneeseen kuivaamaan vaatteitteni pintaa ja tarkistamaan kenkien märkyyden (kuivat, onneksi), mutta turnauspelistä poistuminen on määritelmällisesti ongelmallista.

Turnauksessa pelasin seisoviltani kyyristyen jaon loppuun, ja tajusin sen aikana oikealla puolellani olevan pelaajan saaneen uuden teeveden kaatuneeseen termokseensa. Odotin vielä hetken, koska olen märkänäkin zen. Vasta sitten nostin meteliä ja pyysin jakajaa kutsumaan floorin. Miksi? Tarvitsen uuden tuolin. Floor (saapuu): What? Jakaja: Jotain tapahtui tarjoilijan kanssa – pelaaja tarvitsee uuden tuolin!

Floor kiertää luokseni ja kysyy, mitä tarvitsen. Kerron hänelle, että olueni kaadettiin ja virun turnauksessa pakotettuna paikoilleni kuin märkä syyslehti. Tarvitsen uuden tuolin, koska tuolini on kastunut, ja tarvitsen uuden juoman. Mainitsen, että Virossa saattaa olla voimassa laki, joka mahdollisesti määrää vahingonkorvauksista vahingon kärsineelle vahingon aiheuttajalta.

Floor tuo uuden tuolin. Toinen floor tulee kertomaan, että olemme kaikki ihmisiä ja teemme virheitä. En koe vielä tehneeni virhettä. Floorin mukaan voisin tarvittaessa keskustella turnausjohtajan kanssa asiasta, hän on paikallaan salin sivussa. Kysyn, eikö floor pysty hoitamaan tällaista asiaa vaivaamatta esihenkilöään. Floor kysyy, millainen olueni oli. Tavallinen Saku. Jonkin ajan kuluttua tarjoilija tuo oluen.

Olen edelleen märkä. Tämä ei ole ensimmäinen kertani märkänä paistien keskellä, mutta tämä on ensimmäinen turnaukseni kasteltuna. Heti alkuillasta ruotsalainen kastaa minut uudelleen käteispelaajan arkeen. Yöllä upgreidaan majoituksen, seuraavana päivänä pesen pyykit, ja loppuviikoksi siirryn käteispeleihin. Niissä on kalaisaa, mutta kosteaa enää vain sopivalla tavalla.

Minä olen K, kastaja. Valmistan tien.

Jälkinäytös

Turnausjohtaja tarjosi drinkkilippuja ja varsin suomalaisen näkemyksen siitä, miten ravintolan odottaisi toimivan. Minä raitistuin enkä ottanut drinkkilippuja. Päätin jatkossa pakata pieneenkin reppuun varahousut, jotta voin käyttää kalanhajuiset pesussa. Aion jatkaa vaatteitteni pesua omalla rahalla, vaikka farkuille joskus suositellaan pesemisen sijaan pakastamista. Mutta kalan haju on sitkeä. Raittiuslupaus horjuu.