Red Carpet Poker -turnaus pelattiin Veikkauksen Casino Helsingissä 3.2.2018.
Lähes jokainen vuosien varrella Veikkauksen Lightning-pokeriin aikoinaan Casino Helsingissä tai myöhemmin Sports Academy -ravintolassa tutustunut on törmännyt myös tämänkertaiseen pokerikolumnistiimme Lightning-legendaan eli mystiseen pelaajaan nimimerkillä ”K”. Hän on pelannut myös Casino Helsingin suurimpia turnauksia voitettuaan toistuvasti lipun Veikkauksen nettisatelliitista tai Casinon omista satelliiteista, ja tämä mysteerimies on nähty niin finaalipöydissä kuin tv-pöydissä – peliskenen ulkopuolisille täysin tunnistamattomana.
Pysäytimme legdendan pieneksi hetkeksi sohvalle. K, missä jatkat pelejä nyt, kun Lightning-pokeri tammikuussa siirrettiin eläkkeelle laitteiston korkean iän vuoksi?
– Jatkossa mut löytää varmaan aika tasapuolisesti ihan kivenheiton päästä vanhasta paikasta Kaivohuoneen Feel Vegasin Dealer’s Choice -pöydästä ja Casino Helsingin Texas 1–1:stä. Varmaan lisään turnauspelaamista. Mutta kyllä mulla ja pelikavereilla elää vielä toivo, että päästään jossain vaiheessa taas elektroniseen pöytään juomaan olutta.
Ensimmäinen mojito alkoi juuri vaikuttaa, kun mustan verhon takaa kömpi esiin suuri, harmaaseen pukeutunut mies ja iskeytyi viereeni korjaamaan pelipöytään asennettua kameraa. Turnausjohtajan pujoparta väpätti Fennia-salin ilmavirrassa kuin pieni käki.
– Onko kaikki hyvin?
– Onko kaikki hyvin?
Ja vielä muutaman kerran. On, kaikki on hyvin, mojito on hyvää ja märkää. Käännyn katsomaan taakseni etsien kameroita. Katson myös kattoon, mutten pysty erottamaan heiluvilta silmiltäni muuta kuin valaisinten kiinnityskiskot.
Kamerat. Kamerat. Tarkastan pelaajat, kyyliä kaikki. Mitä tämä musiikki on? Nojaan eteen ja taakse. Puhaltelen ilmaa. Chipit. Ota chipit. Plärr, vasemmalla ja oikealla kädellä. Toimii. Puhallus.
– Sun vuoro.
Muistan ohjeet. Kortit pitää laittaa hetkeksi valkealla viivalla erotetulle alueelle niiden rekisteröimiseksi RFID-teknologialla tietokoneohjelmaan. Näin kaikki suurisilmäiset, pelottavat kotikatsojat voisivat seurata peliä. Suurisilmäiset. Pitää rauhoittua. Nämä täytyy saada pelkäämään minua. 68, UTG, pitää kipata.
Turnausjohtaja on siirtänyt minut televisiopöytään. En ole koskaan ollut sellaisessa. Nyt olen.
Pitää laskea M, montako isoa blindia stacki on, pieni blindi, antet. Mojito on hyvää. Pitää keskittyä. Minä olen minä. Pääni tekee varjon eteeni. Valot.
– Sun vuoro.
Pokeriturnaus oli jatkunut jo liian pitkään, kun vaihdoin tšekkilagerin lonkeroon. Oikea liike, kuivunut elimistö vaati sokeria. Miehiä alkoi pudota vierestä. Puskuja. JJ vastaan 99. Blindit 400/800, ante 100, average stack 22k. AK vastaan 55. Otin AK:lla maksun ministackin pikkuparia vastaan, pari piti. Ruokatauolla burgerit olisivat alennuksessa 15 euroa, liha tai kasvis.
Burgerin suosio on kova. Kaikki ovat burgerilla, niin pudonneet kuin turnauksessa mukana olevat. Kohta saadaan burgeria! Baarin seisomapaikatkin ovat täynnä. Mustiin pukeutuneet ihmiset parveilevat baaritiskin molemmilla puolilla. Baarineiti hymyilee.
– Kuka sä olet? kysyy Casinolla jostain syystä oleva pokerin highrolleri pöydässään istuvalta.
Burgereita kuljetetaan keittiöstä, nyt keittiössä kipaisee näyttelijä Antti Reini. Tässä sporttibaarissa ovat maailman kaikki juuri nyt elävät ihmiset. Bleiserit vilkkuvat, samoin kaulaliinat. Tarjoilija tuo burgerin baaritiskille.
– Please give this gentleman some forks!
Lyhyttukkainen mies tuo lautasliinan ja asettaa aterimet paljaalle tiskille. Burgeri tarjoillaan suorakulmaiselta, tummalta lautaselta maalaisranskalaisten kanssa. Sämpylän puoliskot lävistää puinen tikku, joka pitää annosta kasassa. Burgerissa on marinoitua punasipulia, salaatinlehteä, suolakurkkua, tomaattia, sämpylälle levitetty majoneesi ja tiivis pihvi.
Ravintolan on vaikea epäonnistua hampurilaisessa, koska mitään sääntöjä ei ole. ”Hampurilaisen” voi valmistaa kahdesta erillisestä puoliskosta, jotka syödään erikseen, tai vaikka armadasta miniatyyrisiä leipäsiä, jotka hotkitaan suupaloina. Mutta historiallisesti ([naudan]liha)pihviä ympäröi kaksi leipäpalaa, jotta annoksen voi syödä käsin ilman ruokailuvälineitä. Casinon Sports Barin hampurilaispihvi on korkea ja tiivis, ja kokoon sitominen kielii asettelun hajoavuudesta. Aterimin syötäessä hampurilaisen rakenne atomisoituu yksittäin tarkasteltavalle tasolle, eikä mauista synny suuhun yhdistelmää. Annos on kuiva. Mukana ei tarjota kastikkeita, mutta teollisesti valmistettua, maustettua tomaattisosetta (”ketsuppi”) lienee saatavilla. Valmismausteen käyttö annoksessa on menun suunnittelijan valinta. Päätöstä on turhan helppo moittia kunnianhimottomaksi, vaikka taustalla olisi esimerkiksi ravintolan tavoittelema imago ”raffina” sporttibaarina.
Vatsat ovat täynnä burgeria. Sporttibaari tyhjenee hitaasti.
Vehnän imeytyminen sumentaa aivoja, mutta Veikkauksen pokerin tuotepäällikkö vaatii jo juttua. Siirrän mojiton syrjään ja annan näkyjen tulla.
VEIKKAUS, HELSINKI
CASINO HELSINKI
Red Carpet Poker -turnaus keräsi Veikkauksen Casino Helsinkiin 3. helmikuuta 151 pelaajaa, joiden 200 euron sisäänostoista kertyi palkintopottiin 27 180 euroa. Turnauksen voittanut Eetu Parpala sai 6 660 euroa. Voittosummassa on pedon luku.
Elokuvateemaisessa turnauksessa oli mukana 15 niin sanottua bounty-pelaajaa, joiden osallistumismaksut järjestäjä oli maksanut palkintopottiin ja joiden pudottamisesta pelaaja sai palkinnon.
Turnaus alkoi Casino Helsingissä kello 15 ja päättyi viimeisten kahden pelaajan ratkottua keskinäisen paremmuutensa hieman ennen kello kahta yöllä. Kahdesti vuodessa järjestettävä turnaus lainaa brändiä Red Carpet Film Festivalilta, joka järjestettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Elokuvafestivaali pidetään Hyvinkäällä 30.8.–2.9.2018.
Turnauksen puolitiessä harhailin synkkyydessä pudonneena Harringtonin tieltä. Jouduin heittämään pois kortteja toisensa perään, mutta lopulta löysin hyvää ja pudotin bounty-pelaajana olleen näyttelijä Antti Luusuaniemen: kaksi kuningasparia kaatoivat Red Carpet Film Festivalin perustajan ja taiteellisen johtajan.
Hurja kahden K:n maineeni ei väistynyt viereltäni myöhemminkään.
– Kai sulla taas on ne kallet.
– No ei ollu.
– Ai ässät?
– En kommentoi, sanoin, ja pakottamaton virne levisi naamalleni.
Sitten pöytä vaihtui. Tuplasin puskevaa A9-offaria vastaan AK-offarilla. Lippalakkipäinen pelaaja profiloitui ahkerana puskijana ja keräsi merkkejä. Sain puskemalla stackia hieman pinnan yläpuolelle. Blindit nousivat. Minulla oli enää noin kahdeksan isoa blindia. Lippalakkipäinen puski, maksoin AQ-offarilla, ja tällä kertaa vastassa oli ikävästi AK-offari. Hieman alle 25 pelaajaa jatkoi kohti 15:tä rahasijaa. Minä istuin lonkeroni viereen nahkasohvalle ja aloin naputtaa tietokonettani kuin paholainen olisi minut kironnut.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Veikkauksen sivustolla.
Tilaa POKERIT-uutiskirje!
Pelaajien ilmainen uutiskirje lähetetään noin kerran viikossa. Tilaa ilmainen uutiskirjeesi tästä!
Osallistu keskusteluun