Tuijotan ruoka-arviota varten ottamaani valokuvaa sanattomana. Kings of Tallinnan tiistain lounasannos on ”Grilled chicken skewers, french fries, fresh salad, BBQ sauce” eli kanavartaat, ranskalaiset, tuoresalaatti ja grillikastike. Joutuuhan asiakas heti kättelyssä myöntämään, ettei tämä paljoa maksanut, mutta silti.
Kanavartaat on valmistettu raaka-ainetta kunnioittaen broilerin tumman lihan pienistä osista läheltä lihaa kaivertaen, niin että tarjoiluun oli jäänyt pieni luunsiru. Tämä on hyvä kiinalaisen keittiön merkki. Liha on siellä arvostettua ja maukasta. Mitä lähempää luuta, sen parempi. On mielipuolista, että länsimainen keittiö rakastaa kanassa helppoja vaalean lihan osia, mikä tekee näistä maukkaista paloista tässä pallonosassa halvimpia. Viisi varrasta ovat maukkaat, valellut täysin grillikastikkeella ja mehevät jopa liioitteluun asti. Mutta runsas (eli liiallinen) kastike on tarpeen, koska broileri makaa tässä tarjoilussa lämpöhauteessa pitkään. Broileri on ehdottomasti annoksen paras osa. Ammattilainen on miettinyt, miten sen kanssa selviää, ja selvitty on.
Annoksen ”ranskalaiset” eivät täytä ranskalaisten perunoiden määritelmää. Odotin lämpöhauteessa läpikuivuneita päältä rapeiksi uppopaistettuja, rapeita perunoita. Toki nämä selviävät liki hauteesta kuin hauteesta, koska näissä ei ole rapeaa kohtaa. Perunapalat on koverrettu muotoon ja tarjoillaan rasvaisina, pehmeinä ja läpeensä kosteina. Edustivatpa nämä perunat mitä perinnettä tahansa tukun valmistavarasta alkaen, ne eivät ole tarjontavalmiit kansainväliselle yleisölle.
Annoksen yhteydessä tarjoiltu kastike herättää ensimmäisenä kysymyksen, minkä aterian osan kanssa se kuuluu yhteen. Siinä maistuu vinaigrette-tyyppinen happo yhdistettynä grillikastikkeeseen. Varmaankin oikea tehtävä sille oli perunoiden dippaaminen. Siitä teki hankalaa se, että perunat olivat lötköjä eivätkä erityisen dippausalttiita. Maut sopivat ihan mukavasti yhteen, kun kastikkeesta esiin pistävä happo taittoi perunan läpitunkevaa rasvaa.
Salaatti koostui kiinankaalista, maissista ja paprikasta. Maut toimivat varsin mukavasti yhdessä, ja paprikan pieni salsamainen leikkuu oli onnistunut. Kiinankaali on muistuma 1980-luvun Suomesta, jossa jäävuorisalaatti ei ollut vielä salaattipöytien kuninkaallisissa, vaan kiinankaali jostain syystä hallitsi salaattipöytiä. Sehän on kiinalaisen keittiön suosiossa, säilyy hyvin ja sitä voi pitää vaikka kiinalaisella parvekkeella massoittain varastossa talven yli, kun ostaa satokaudella riittävästi varastoon. Mielelläni näkisin sen tehtävät kevyesti kypsennettynä annoksen muissa kuin tuoresalaattiosissa.
Liha irtosi hyvin tikuista, annos täytti mahan, ja broilerin halpoja lihoja oli käytetty tarjoilutapaan sopivasti. Perunat sitä vastoin olivat heikko esitys. Viimeksi olen nähnyt lötköjä ranskanperunoita eteen tarjoiltuna, kun S-ketjun ravintolan kokittoman ravintolan uunin ohjelma oli valittu väärin ja asiakkaalle päätettiin tarjota silmin nähden raa’at ranskalaiset. Nämä olivat kuitenkin kypsät. Niiden edustama ruokaperinne vain jää tunnistamatta, jos sellainen on olemassa.
Osallistu keskusteluun